Krizis, krizis

Tana tarina ei nyt otsikosta huolimatta liity meneillaan olevaan talouskriisiin vaan tavallaan aika paljon hauskempaan aiheeseen... lauantai-illan ohjelmassa oli nimittain mm. eraan australialaisen ystavani laksiais-drinksut Krizis Zhanra:ssa. Tasta paikasta oon tarinoinut aikaisemminkin, silla kyseessa on yksi ihan lemppari-baarini Moskovassa... Taa nyt vaan on vaan niin kiva! Taman illan live-setista vastasivat Dans Ramblers ja kuinka ollakkaan jo tutuksi tullut Blast :-) Kylmien juomien ohella ilta kului melko tiiviisti tanssilattialla... ja hauskuuttaa riitti siis taas aamuun asti ;-))) Jee, jee! 

Pushkinin kuvataidemuseo

Lunastajan kirkkoa vastapaata loytyy toinenkin tarkea nahtavyys – Pushkinin kuvataidemuseo. Siella on talla hetkella esilla super-suosittu William Turnerin nayttely ja siksi siis nama melko massiiviset jonot... Toki taalta loytyy muutenkin kiinnostavia toita maailman taiteen historiasta, antiikista aina 1900-luvulle. Kokoelmissa on Rembrandtia, Rubensia, van Goghia, Cazannea, Degasia, Gaugunia, Manetia, Monetia, Picassoa, Matissea, Toulouse-Lautrecia jne. Historiallisesta maalaus- ja veistotaiteesta kiinnostuneille museon kokoelmat ovat varmasti kiinnostavat, silla venalaiset kerailijat ovat ensimmaisina tajunneet naiden taiteilijoiden arvon... Tanaan ei kuitenkaan tehnyt mieli jaada jonon jatkeeksi, silla tuuli oli aikas viilea ja jonon paata ei ollut nakyvissa... sen sijaan suuntasin kaupungin humuun hankkimaan viimeisia tuliaisia...

Lunastajan kirkossa

Moskva-joen varrelta loytyy yksi Moskovan suurimmista kirkoista tai oikeastaan katedraaleista – Lunastajan kirkko (The Cathedral of Christ the Saviour). Sen historia on varsin mielenkiintoinen, silla alkuperainen vuonna 1839-1883 rakennettu, iso ja kaunis kirkko rajaytettiin 1931, jotta saataisiin tilaa Neuvostojen palatsille. Palatsia ei kuitenkaan koskaan rakennettu, vaan maahan syntyneeseen aukkoon tehtiin jattilaismainen, pyorea uima-allas. Jeps, uimarina se olisi tietenkin ollut hauska kayda testaamassa... Mutta tavallaan silti hyva, etta tama kirkko on nyt rakennettu uudelleen, kaunishan tama 1997 valmistunut versiokin on vaikka ei kulttuurihistorialliselta arvoltaan tietenkaan laheskaan alkuperaisen veroinen. Taalla vahan aikaa sitten pidettiin ne edesmenneen patriarkankin hautajaiset... Jotenkin hieman oudolta tuntuu katsella tuon viereisen Kropotkinskayan metroaseman marmorilaatoituksia tietaen, etta ne ovat peraisin alkuperaisesta kirkosta... Venalaiseen tapaan ruoka on tarkeassa roolissa naillakin kulmilla, silla kirkon edesta loytyy hauskasti snagari jos toinenkin. Ortodoksiset jumlanpalvelukset voivat toki olla luterilaisia menoja huomattavasti pidempia, joten onhan se ihan ymmarrettavaa :-)

Alena Akhmadullina

Nikolskaya ulitsalta, läheltä Lubyankan metroasemaa löytyy eräs kiinnostava design-putiikki. Alena Akhmadullina (www.alenaakhmadullina.com) on Pietarista kotoisin oleva venäläinen muotisuunnittelija. Hänen luomuksiaan voi nähdä usein venäläisissä muotilehdissä ja kansainvälistäkin mainetta on kertynyt mukavasti. Alena Akhmadullina yhdistää venäläisiä fiiliksiä Pariisilaiseen tyyliin ja lopputuloksena on persoonallisia, naisellisia ja laadukkaita kokoelmia. Asiakkaina hänellä on lähinnä TV- ja näyttämökuuluisuuksia ja businessmaailman eliittiä, sillä ihan halvoista luomuksista ei ole kyse. Joka tapauksessa ihan kiinnostavaa käväistä katsomassa...

Tässä muuten muutama muukin kiinnostava linkki venäläiseen designiin liittyen. Muodista kiinnostuneiden kannattaa käydä katsastamassa ainakin Chapurin (www.chapurin.ru), Max Chernitsov (maxchernitsov.ru), Fresh Art (freshart.ru), Inshade (www.inshade.ru), Konstantin in Gayday (www.konstantingayday.com) ja Denis Simachev (denissimachev.com). Simachevhan oli siis se heppu, jolla on myös trendikäs ravintola ja baari Moskovassa myymälänsä yhteydessä. Arkkitehtuurin ystävien kannattaa puolestaan tsekata nämä: Boreau Sasha Brodsky (www.brod.it) ja A-B studio (art-blya.com). Lopuksi vielä muutama kiinnostava designer/toimisto: Vladimir Pirojkov (pirojkov.com), DesignDepot (designdepot.ru), Art Lebedev (www.artlebedev.com), Ostengruppe (www.ostengruppe.com) ja Open (www.opendesign.ru). 

Lujaa laatua – Lada

Vogue cafen jälkeen hyppäsimme Ladan kyytiin ja suuntasimme kotia kohden. Se oli jotenkin ihan superhauska kontrasti – fiini ravintola ja parhaat päivänsä nähnyt Lada. Tämä jos mikä on niin Moscow style! Ei siinä mitään, kovaa laatua Ladan on pakko olla, sillä niitä näkee sen verran paljon Moskovassa edelleen. Niillä pääsee myös lujaa... Täällä ei nimittäin ole niinkään tapana katsoa auton kuntoa kyydistä neuvoteltaessa. Oleellisempaa on saada tingattua hinta kohdilleen ja löytää mukavan & luotettavan oloinen kuski... Oli muuten melko huvittavaa ja haasteellista saada iso Tsumin ostoskassi mahtumaan Ladaan... Jep :-)

Vogue cafe

Kaupungilla pyörähtämisen päätteeksi käväistiin tänään parin venäläisen ystäväni kanssa sapuskoimassa Vogue cafessa Kuznetsky Mostilla. Joo, hieman ehkä hauskalla tavalla "posh" nimi tällä paikalla mutta venäläiset tai ainakin Moskovalaiset rakastavat kaikkia kalliilta kuulostavia brandejä ;-) Tämä ei tosin pelkästään kuulostanut "kalliilta" vaan myös oli sitä, ainakin jos vertaan niiden paikkojen hintatasoon, joissa yleensä tulee käytyä. Vai kuulostaako 14 euroa Mojitosta kohtuulliselta..? No, kerrankos sitä pitää käydä tämäkin testaamassa... 

Jotenkin tuli vähän sellainen fiilis, että joitain vuosia sitten tämä on varmaankin ollut aikas chic ja hip mutta ei ehkä enää se kaikkein trendikkäin näyttäytymispaikka Moskovassa. Joka tapauksessa ihan ok ja siisti paikka, vaikka Vogue cafesta ei mun kantis olekaan tulossa. Gaspatsho alkuun oli ihan jees mutta tuo tofu-parsa-annos oli ehkä hieman omituinen... täällä kyllä kannattaa kokeilla leivoksia ja jälkiruokia jos suinkin tekee mieli, jälkkäri-annokset vaikuttivat tosi hyviltä. Itse kylläkin nykyisin jätän ne melkein väliin ja keskityn "olennaiseen", muuten alkaisin helposti muistuttaa ulkomuodoltani enemmän tai vähemman snegovikkia eli lumiukkoa... ei ole siis helppoa olla hyvän ruuan ystävä ;-) Täällä ja monessa muussa hieman kalliimmassa ravintolassa on muuten omat pienet tuolit kasseille ja käsilaukuille. Ne on aika söötin näköistä välillä ja käytännöllisiä tietysti myös. 

Sbarron lounas

Ihan keskiviikon kunniaksi tänään piti käväistä testaamassa eräs lounaspaikka Okhotny ryad -ostarin kupeessa. Teki jotenkin ihan älyttomästi mieli jotain italialaista... eikun Sbarroon siis pikalounaalle... ei kylläkään mikään huikea makuelämys mutta masu tuli silti täyteen. Venäläisen fiiliksen tämä paikka sai ainakin telkka-ruuduista, joista puski parhaillaan ulos Roxetten kaikki hittibiisit... jee jee. Mietin vaan, että mitenkähän oikeen taas sopeudun Helsingin lounasmeininkiin kohta... siellä kun taitaa nykyäänkin olla suurin osa lounaspaikoista ilman tätä reipasta poppisjytkettä ;-).  

Alioli

Kaupunkikierroksen päätteeksi eksyimme tänään erään venäläisen ystäväni kanssa modernin oloiseen espanjalaisravintolaan nimeltä Alioli (www.alioli.ru). Se sijaitsee itseasiassa aivan Tsumin vieressä Neglinnaya ulitsalla. Kyseessä on uusi ravintola, joka on avattu vasta reilut kaksi viikkoa sitten. Siitä syystä heillä ei ollut vielä anniskelulupia viineillekään (jotkut asiat täällä hieman kestävät...) mutta siideriä kylläkin sai. Viinin puuttuminen ei kuitenkaan estänyt kyseistä ravintolaa tekemästä kattauksia viinilasien kanssa... hmmm... Siideri puolestaan on melko harvinaista Moskovassa, tämä on ehkä ensimmäinen paikka, jossa olen ylipäätään törmännyt sidukkaan! Sinänsä kyllä hyvä ravintola, ainakin me saimme tosi hyvää palvelua ja ruokakin oli aivan mainiota. Itse tilasin pinaattikeiton ja tonnikalasalaatin. Molemmat olivat tosi maukkaita ja ihan suhteellisen hyvän näköisiäkin annoksia. No, kuva ei ehkä tee oikeutta tuolle pinaattikeitolle... Nyt ei välttämättä ole mikään ihan paras aika avata uutta ravintolaa mutta vilpittomasti toivon, etta tämä paikka tulee menestymään – meillä oli ainakin kaikinpuolin kiva ilta ja iloinen mieli kotiin lähtiessä :-).  

Liukkaita alennuksia

Venäjällä ei yleensä harrasteta tavaroiden myymista alennuksella mutta nyt on tosiaankin kaikki toisin. Talouskriisi on laittanut kiertoon vauhtia... eräs kauppias ilmoitti ikkunassaan jopa varsin suoraan kyseessä olevan "crisis sale". Eilen huomasin, etta mun lähimarketissa on hyllyjä järjestelty uudelleen siten, etta hyllytilaa on saatu hieman karsittua. Tsumissakin oi laitettu lisää tuotteita alennukseen. Eräs kollegani kertoi, että entisen –50% sijasta nyt samoja tuotteita saakin jo –70% alennuksella. Aikasmoista meininkiä... pakkohan se oli käydä itsekin toteamassa... aikamoinen kuhina kävi mm. naisten kenkäosastolla. 

Kenkiä Moskovassa kyllä kieltämättä tarvitaankin, sillä esimerkiksi talvikenkiä ei todennäkoisesti voi käyttää kovin montaa vuotta vaikka niistä pitäisikin hyvää huolta. Syynä ei niinkään ole venäläisten kiinnostus viimeisimpään muotiin vaan kemikaalit, joita Moskovan kaduilla käytetään estämään liukkautta ja jään muodostusta. Joo, ei siis hiekkaa tai suolaa vaan mystistä kemikaali-seosta, joka valitettavasti samalla pilaa aika tehokkaasti kengät. Liukkauden estäminenkin tuntuu joskus hieman haasteelliselta tehtävältä, sillä perehodeissa (= alikulkutunneli), portaissa tai muissa ulkotiloissa on käytetty rakennusmateriaalina paljon kivilaattaa. Se on sattumoisin ihan super-liukas pikkupakkasella ohuen jääkerroksen tai lumen kanssa eli varovaisuutta kannattaa noudattaa. On ihan suoranainen ihme, että vielä en ole ollut nenälläni kadulla.

Kieli solmussa?

Viime aikoina oonkin saanut urakoida noiden Venäjän läksyjen kanssa ihan reilusti, sain nimittäin lomalle kotitehtäväksi 17-kohtaiset "kokeet". Sen lisäksi mun kiva-kiltti-ihana opettaja antoi mulle uuden vuoden lahjaksi oppikirjan. Niitä on ollut hieman hankala löytää kirjakaupoista ja siksi olen tähän asti käyttänyt monisteita. Nyt onkin ollut sitten aika homma luopua kaikista miljoonista monisteista ja siirtää muistiinpanot yms. tuohon kirjaan. Sinänsä ihan hyvä, sillä samalla on tullut kertailtua. Onhan tuossakin vielä opiskeltavaa mutta ihan jees huomata, etta jonkin verran jo tajuaa ja jotain osaa sanoakin. Nykyään osaan jo mm. varata neukkarinkin venäjäksi, ha haa =)

Miljonäärin vaimo

Törmäsin tänään muuten varsin mielenkiintoiseen webbisivuun: www.aleksandramelnichenko.com. Sivusto vaikuttaa olevan vailla minkäänlaista kaupallista tarkoitusperää. Siinä esitellään venäläisen liikemies-miljonäärin vaimon Aleksandra Melnichenkon elämää. Kieltämättä varmaankin aika vaativa ja kiireinen kokopäivätyö olla miljonäärin parempana puoliskona... Mieleenpainuvinta sivuilla oli ehkä osuus, joka kertoi hänen Vale-koirastaan. Melko paljon maailmaa nähnyt otus, kolunnut Antarktiksen ja Himalayan sekä ensimmäisen elinvuotensa aikana tassutellut yli 40:ssa maassa. 

Ruplat ruplukset

Viime päivinä on saanut seurata ruplan vaihtokurssin tekemiä ennätyslukemia. Valitettavasti ennätyslukemat ovat liittyneet ruplan arvon heikkenemiseen. Tämä varmasti koskettaa jollain tavalla kaikkia venäläisiä ja Venäjällä töissä olevia, sillä Venäjän lainsäädännön mukaisesti kaikki palkat tulee täällä maksaa ruplissa. Marraskuun lopun kohtuullisen hyvästä euro-kurssista on sittemmin tultu aika paljon alaspäin. Silloin euron sai noin 37 ruplalla mutta nyt siihen tarvitaankin jo noin 43–45 ruplaa. Venäjän keskuspankki on laajentanut rupla-kurssin säännösteltyä vaihteluvälia marraskuun jälkeen jo ainakin 20 kertaa. Saapa nähdä mihin se vielä asettuu... Käytännössä tämä tarkoittanee, että ulkomaiset tuotteet ja ulkomaille matkustelu tulee venäläisille entistä kalliimmaksi mutta vientiähän tämä devalvointi vastaavasti ehkä sitten tukee. Hintojen nousun huomasin muuten heti Moskovaan palattuani, sillä esimerkiksi yleensä ostamani 20 kerran metrolippu oli kallistunut 280 ruplasta 380 ruplaan. Ihan hyvä prosentuaalinen korostus siis...