Toukokuun ensimmäisenä ja toisena päivänä juhlitaan täälläkin vappua. Tosin Suomen tapaan se ei tarkoita, että kaupat olisi suljettuna jne... Molemmat päivät osuivat tänä vuonna arkipäiville ja siksi sitten sunnuntai olikin vastaavasti työpäivä. En vieläkään ihan aina ymmärrä tuota logiikkaa noiden vapaapäivien kanssa mutta eipä siinä sitten mitään... Viisumisäätöjen takia päiviä säästelläkseni käväisin tänä viikonloppuna Suomessa, ohjelmassa oli vappukemutusta, picnikiä, kuumailmapallolento, hemmottelua, ristiäiset, grillikauden avajaista jne. Mukavaa oli ja säätkin suosivat, jee =) Takaisin Moskovaan puksuttelinkin sitten vaihteeksi junalla. Pakko myöntää, että etukäteen hieman jänskätti... Ihan suht siisti Tolstoi tsugu-tsugu kuitenkin oli ja matka meni lopulta tosi nopeasti. Ekan luokan kahden hengen hytit oli myyty loppuun mutta mun toisen luokan neljän hengen suhteellisen ahtaaseen hyttiin ei lopulta onneksi tullut kuin yksi toinen matkustaja – 22-v venäläinen tyttö, joka ei puhunut oikeastaan muuta kuin venäjää. Hauskaksi meidän keskustelun teki se seikka, että mun venäjän kielen keskustelutaidot on edelleen aika hataralla pohjalla. Sanakirjan kanssa selvitettiin sitten tärkeimmät ja vaihdettiin mm. valokuvat. Ihan tuli luokkaretkifiilis ;-) Jokaisessa vaunussa on muuten oma "vaunuvastaava", jolta voi tilata teetä tai kahvia sekä muutenkin kysellä (venäjäksi) jos on jotain epäselvyyksiä. Itselleni aiheutti hiukan päänvaivaa vessan hanat... Vainikkalassa rajaviranomaset keräsivät kaikilta passit, maahan tulokortit ja liput. Pikkasen siinä sitten mietti junan kiitäessä pimeydessä, että olisko syytä huoleen mutta kaikki dokumentit lopulta kyllä palautettiin leimojen kera ennen Moskovaa. Jossain vaiheessa käväisin ravintolavaunussa vetäseen blinin, eväät kun olin perinteisesti syönyt jo ennen Kouvolaa. Ravintolavaunu olikin sinänsä ihan mielenkiintoinen: neuvostohenkinen ja ei mikään pikaruokala mistä voi noukkia mukaansa safkat. Palvelua oli mutta lähinnä vain venäjäksi ja sen ystävällisyydestä voikin sitten olla jo monta mieltä. Taustalla soi metkana kontrastina kunnon discosykkeet... Joo, en sitten viitsinyt jäädä flirttailemaan sinne bisseä kiskovien Suomi-turistien kanssa vaan suuntasin unille. Uni vaan ei meinannut tulla heti silmään, sen verran juna hötkyi. Pakosti kuitenkin jonkinverran nukuin, sillä aamuaurinko herätteli kahdeksan aikaan. Matka Helsingistä Moskovaan kestää yhteensä 13 tuntia ja puol ysiltä oltiinkin jo perillä Leningradski Vokzal rautatieasemalla. Siinä ehtii onnelsi hyvin käväistä kotosalla suihkussa ennen töihin menoa. Seuraava haaste olikin löytää kamppeiden kera metroon (Komsomolskaya) oikeasta sisäänkäynnistä. Missään ei tietenkään hissejä tai liuskoja mitä pitkin vedellä kassia perässä... Welcome to Moscow babe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti