Pikavisiitti Helsinkiin

Viikonloppuna tuli käväistyä pikapikaa Suomen maan kamaralla. Ohjelmaa riittikin melko reippaasti ympäri vuorokauden... Perjantai-ilta käväisin Tavastialla katsomassa erään lapsuudenystäväni bändin keikan. Se olikin aika mielenkiintoinen setti, sillä mukana menossa oli myös Klamydia. Sitähän siis ööööö about 15 vuotta sitten piti huudattaa kovastikin paljon C-kaseteilta ;-) Parasta tässä "paskantaa piikkilankaa" -kiertueen setissä oli ehdottomasti lopussa heidän yhdessä vetämänsä osuus. Ai ai... mahtavaa!

Helsingistä matka jatkui sitten lauantaina iloisesti junaillen kohti Tamperetta ja Hämeenkyröä. Erityisen kiva oli nähdä papotchka eli isukki, joka oli päässyt kotiin sairaalasta. Erään ystävänikin tapasin ja pikkuveikkaa kävin moikkaamassa synttärilahjan kera; samoin kuin siskon pientä tyttöä, jolla oli juuri ollut ristiäiset. Sitten olikin jo aika suunnata kohti Helsinki-Vantaata. Viikonloppu menee aina niin nopeasti. Olisi olut kiva käväistä mm. kummipojan synttäreillä mutta sen jouduin väkisinkin jättämään seuraavaksi kerraksi... Ja eikun takas Moskovan arkeen ja marshrutkan kanssa suoraan keskelle pahinta sunnuntai-ruuhkaa. 

Oikotie

Pari viikoa sitten löysin yhden oikotien keskustasta eli säästän nykyisin työmatkassa ainakin kaksi minuuttia :-) Normaalisti käyttäisin yhtä vielä lyhyempää "perehodia" (alikulkukäytävä) mutta se on ollut elokuusta asti remontissa. Tuolta oikotien varrelta löytyy kaikenlaista kiinnostavaa: erään ravintolan suhteellisen hulppea sisäänkäynti, pienyrittelijäisyyttä, katutaidetta, valuutanvaihtopiste...

Suomi maailmankartalle...

Suomi on ollut eilen ja tänään korostetusti esillä uutisissa täälläkin Kauhajoen casen tiimoilta. Katselen aamuisin usein Euro News -uutisia (venäjäksi dubattuna tietystikin) ja siellä tämä oli tänä aamuna päässyt ihan pääuutiseksi. No, eipä silti tarvitse tuntea ylpeyttä kotimaastaan tällä kertaa... Onko tässä mitään järkeä? Kaikille 15-vuotiaille vaan aseet yksilönvapauden ja metsästyskulttuurin nimissä. Onpahan sitten niilläkin jotain tekemistä kun ei vielä (virallisesti ainakaan) pääse auton rattiin tai lähikuppilaan. Jep jep. Joskus tuntuu, että yksilönvapauksien korostuksella aika ovevasti yritetään peitellä yleistä välinpitämättömyyttä läheisiä ihmisiä kohtaan. Vai emmekö me suomalaiset vaan osaa näyttää tunteitamme? 

..ja Kiovasta

Eräs toinen ystäväni palasi juuri työreissulta Kiovasta ja kävimme tänään yhdessä syömässä japanilaisessa Menzassa. Häneltä sain tuliaisiksi ukrainalaista suklaata, jääkaappimagneetin ja keramiikkamukin. Suklaa oli sen verran hyvää, että se ei ehtinyt kotiin asti... aika rautainen tahdonvoima mulla siis mitä tulee suklaaseen tai muihin herkkuihin :-) Aikaisemmin kaikki ukrainalainen on näyttänyt minusta aika samalta kuin venäläinen mutta alan ehkä pikkuhiljaa hahmottaa joitakin eroavaisuuksia. Esimerkiksi tuon suklaapakkauksen taustalla oleva rakennuksen silhutti on "ehdottoman ukrainalainen". Joo-o, onhan siinä samoja piirteitä kuin mun mukissakin. 

Ennen kotiinlähtöä tapasimme myös erään ystäväni ossetialaisen kaverin. Hän oli asunut Moskovassa jo viitisen vuotta ja minusta näytti kyllä aika "venäläistyneeltä". Tosin en kyllä voi sanoa, että ymmärtäisin yhtään tarkemmin Ossetian, Georgian tai Venäjän kulttuurillisia eroja... Hän oli tänään ostanut uuden auton ja ymmärrettävästi hieman hermostunut joutuessaan jättää sen pysäköitynä kadulle ilman rekisterikilpiä. 

Autoista puheen ollen, näin kotimatkalla taas yhden hummerilimusiininkin. Jotenkin olin kuvitellut, että näitä öky-kauheuksia voi löytyä vain täältä. Onneksi pikkuveljeni sitten asiantuntevasti valisti minua tässä aiheessa – niitä on kuulemma jo nähty ihan Tampereellakin eli sehän on jo oikeastaan ihan perusauto. 

Tuliainen Berliinistä

Venäläiset tykkäävät lahjojen antamisesta ja niinpä minäkin olen saanut jo useampia lahjoja tai tuliaisia. Työpöydälläni alkaa esimerkiksi olla jo aika hyvä kokoelma kaikenlaista jännää :-) Eräs ystäväni vietti viime viikonlopun Berliinissä ja sieltä hän toi tuliaisiksi tuollaisen vaaleanpunaisen pienen apinan, jossa on aromaattinen tuoksu. Sen pitäisi auttaa stressiin. Loistavaa! Varsin näppärä keino päästä eroon stressistä. Samaan sarjaa kuuluu muitakin heppuja ja apua voi löytää unettomuuteen, huonoon muistiin, hermostuneisuuteen jne. Ehkä olisi syytä varmuudeksi kerätä koko sarja...? No, vaikkei tuo nyt kaikkia mahdollisia ongelmia ratkaisisikaan niin ainakin siitä tulee hyvä mieli :-)

Kotikulmat tutuiksi

Hieno auringonpaiste ja aika lämmin ilma houkutteli ulkoilemaan. Juoksulenkit piti jättää tänään väliin flunssan takia mutta pääasia, että tuli saatua hiukan raitista ilmaa. Tällä kertaa kävin löytämässä pari uutta puistoa, tutustumassa lähempää lähellä sijaitsevaan Euroopan suurimpaa asuinrakennukseen Triumph Palaceen ja sitten nappasin vielä lähinnä meidän isukkia silmällä pitäen kuvan paikallisesta paloautosta. Paloasema sijaitsee itseasiassa hyvin lähellä, ihan Sokolin metroaseman vieressä. Tulipalon sattuessa apu löytyy siis läheltä :-) 

Täällä muuten Länsi-Euroopasta poiketen poliisi ja palomies eivät kuulu lasten toiveammattien joukkoon, sillä esimerkiksi palomiehet ovat armeijan kavereita ja varsinaiset "pelastajat" kuuluvat eri organisaatioon. Koko systeemi on (yllättäen) hieman monimutkainen. Yritin taannoin nimittäin saada siitä hieman tolkkua kun aihe nousi esiin erääseen duuni-projektiimme liittyen...  

Pakkauksia Ashanissa

Tässä vielä muutama kiinnostavan näköinen pakkaus Ashanista... kultaa löytyy siis myös säilykelihastölkeistä. Neuvostoajoilta periytyvä Krem-cola oli muuten aika hyvää. Samoin ehdottomasti maistamisen arvoista on tuo ukrainalainen "narujuusto".

Ashan

Megasta löytyy myös Ashan, ranskalainen halpiskauppaketju. Hiukan ehkä kuin Citymarket Suomessa mutta tasoltaan huonompi. Lauantairuuhka on jotain ihan käsittämätöntä, koko paikka oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Ei olisi mun lempparikauppa ellen olisi onnistunut ottamaan täällä niin paljon valokuvia eri pakkauksista. Normaalikäytäntö on, että valokuvaaminen kaikissa kaupoissa on ehdottomasti kiellettyä ja lupia on turha kysellä, sillä niitä ei tipu. Hyvin nopeasti tummiin pukeutuneet sedät tulevat koputtelemaan olkapäällesi ja latomaan julman näköistä juttua venäjäksi jos huomaavat paparazzin toimissaan... 

Nuo Ashanin omat tuotteet olivat muuten vähintäänkin hämmentävän näköisiä. Tässä kohtaa olisi useammalle designerille töitä. Toisaalta design ei kyllä noiden tuotteiden kohdalla ole mikään keskeinen kilpailutekijä vaan hinta. Halvaltahan tuo kyllä näyttää... jopa niin halvalta, että itse en uskaltaisi välttämättä edes ostaa. 

Stokkalla

Stockmann – ihana keidas =) Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen täällä käväissyt Stokkalla, sillä keskustan tavaratalo on edelleen tukevasti suljettu ja ihan parin Valion mustikkakeiton tai Fazerin suklaan takia ei ehkä viitsi lähteä näin kauas. Täältä löytyy siis peruskamppeiden ohella useita suomalaisia tuotteita ja kaikesta saa myös kantispojoja :-) Tiirailin tietysti myös kiinnostavia pakkauksia, erityisesti tee-hylly oli suosikkini tänään. Täältä löytyy hiukan enemmän premium-kategoriaa kuin lähimarketistani, joten siinä sitten vierähtikin hetki. Noissa englantilaisissa teepakkauksissa oli esimerkiksi ihan tosi hienot kuvitukset. Mystisintä oli silti kuitenkin tuo uutuus-drinkki by Paris Hilton. Pakattu tietenkin kullanväriseen tölkkiin. Joo, olkoon vaan puolet viiniä siinä mutta en silti maksa kuutta euroa per tölkki... sillähän saa jo pari soviet-shampanjapulloakin ;-) Tämä oli jotenkin niin amerikkalais-venäläisen näköinen tuote ettei mitään rajaa. Kuka vielä voi väittää, että näillä kahdella valtiolla ei ole mitään yhtäläisyyksiä?  

Mega

Megasta löytyy monenmoista... Itse intoilin lähinnä Ikeasta ja Stokkasta mutta täältä on toki iso joukko muitakin kauppoja tai ravintoloita, puhumattakaan esimerkiksi kohtuullisen isosta sisäluistinradasta tai elokuvateatterista. Ulkokuvassa ostari ei näytä kovin isolta mutta siitä huolimatta lääniä matalassa kauppakeskuksessa kyllä riittää. Moskovasta löytyy toki tyylikkäämpiä tai uudempiakin ostoskeskuksia mutta tämä on sikäli kiinnostava, että täällä käy paljon tavallisia venäläisiä perheitä. Eli tämä on vähän kuin paikallinen "Itis", Itäkeskus. Koko komeus on käsittääkseni muiden Mega-keskuksien tavoin Ikean omistama ja esimerkiksi vuokratuloissa mitattuna varmasti paljon parempi business kuin halvan "design-sälän" myynti... 

Bussilla Megaan

Koko viikonloppua en mitenkään malttanut flunssasta huolimatta loikoilla kotona vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänytkin... Lähdin kirgiisiasta kotoisin olevan tuttavani kanssa käymään Megassa. Ajattelin sen olevan sopivan kevyttä lauantai-viihdykettä mutta olisihan mun vanhana shoppailu-kettuna pitänyt tietää paremmin... täyttä työtähän se on! Lähin Moskovan kolmesta Mega-kauppakeskuksesta sijaitsee Khimkissä eli ensin piti matkustaa vihreän metrolinjan pohjoiselle päätepysäkille ja ottaa sieltä marshrutka (pikkubussi) tai vaihtoehtoisesti kauppakeskuksen ilmaisbussi. Ihan kokemuksen vuoksi päädyimme ottamaan menomatkaksi Megan keltaisen bussin, vaikkakin hyvin äkkiä oivalsimme sen olleen virhe... Pönötimme siis ääriään myöden täynnä olevassa bussissa keskellä Moskovan lauantairuuhkaa, 15 minuutin matkassa menikin vähintään tunti ja lopulta bussi oli kuin sauna... ei hyvä. Tunne olikin lähes taivaallinen Megan kylttien ilmestyessä näkyviin :-) Ensi kerralla ei ainakaan tarvitse sekuntin murto-osaakaan miettiä, että otanko mielummin 27 ruplaa maksavan marshrutka kyydin... 

Syysflunssassa

Flussa ei sushista huolimatta osoittanut toivomiani pikaisia parantumisen merkkejä ja niinpä jouduin jättämään tämän viikonlopun Pietarin retken väliin :-( Harmillista! Väsyttää koko ajan mutta sitten ei saa yöllä nukuttua kun on kaikista yrteistä ja muista kikoista huolimatta niin tukkoinen olo. Juhlallista... 

Sushi at GUM

Ei kolmea päivää ilman sushia vai miten se meni...? No, pakko ehkä myöntää, että olen hieman koukuttunut japanilaiseen sapuskaan. Tämän hetken erityissuosikkini on vihreä salaattihässäkkä nimeltä kaiso ja erityisesti sen mukana tuleva kastike, ai ai... Ainoa lohtu tässä ehkä on, että se on melko terveellistä. Kalaahan ei voi syödä liikaa, eiks niin? Tänään satuin löytämään uuden tai ainakin itselleni uuden lounaspaikan GUM:sta. Laadullisesti ei ruuan tai palvelunkaan suhteen kyllä ihan mitään kärkipään settiä mutta lounaaksi menettelee... sitä paitsi ajattelin kokeilla orastavan syysflunssani lääkitsemistä C-vitamiinin ohella wasabilla ja inkiväärillä :-)

Fabrique

Tämän viikon kekkerit saivat jatkoa eilen kun tapasin eräitä "expat"-ystäviäni Maki Cafessa. Sieltä suuntasimme suuremmalla joukolla Fabriqueen, erääseen (www.fabrique.ru) melko mainioon mutta "ei ihan halpaan" house-musiikkiin erikoistuneeseen klubiin. Meitä oli yhteensä lähes 20 henkeä ja se on poikkeuksetta ongelma, sillä Moskovassa on melko kova face control kaikissa vähänkään "parempitasoisissa" (tai sellaisena itseään pitävissä) paikoissa. Isomman seurueen kanssa siinä käy aina niin, että joku ei pääsekkään sisään. Syy voi olla väärät kengät mutta se voi ihan yhtä hyvin mikä muu tahansa kuten "vääräntyyppinen mieliala". Siinä ei sitten auta vaikka näyttäisi kuinka catwalkien kuningattarelta. No, tällä kertaa hieman kiersimme tätä käytäntöä, sillä olimme varanneet pöydän ja siihen sisältyi 4 000 ruplan (noin 120 euroa) minimitilauksen (per hlö) lisäksi ongelmaton sisäänpääsy (tämä ei kuitenkaan mikään normi-käytöntö). Varsinaista sisäänpääsymaksua Moskovan klubeissa on harvemmin, poikkeuksena ehkä jotkut keikkapaikat. Käytännössä tuo siis meni niin, että saapuessa maksoimme kaikki tuon minimisumman ja loppuillan ajan kukin saattoi tilata mitä ikinä halusikaan juoda. Eipä siis aikaakaan kun pöydästämme löytyi pullokaupalla vodkaa, kuovuvaa, viskiä... Ilta kului varsin nopeasti tutustuessa uusiin ystäviin ja tanssilattialla kiitäen. Täältähän löytyi myös ne tanssitytöt korokkeilta ja se sitten kirvoitti varsin jännittäviin imitointeihin... Valokuvaaminen täällä ja yleensä muissakin klubeissa on kiellettyä, siitä seuraa usein "pikainen kotiinlähtö" kuten muutamalle innokkaalle seurueemme jäsenelle sitten kävikin... mutta pitihän sitä kieltoa toki itsekin uhmata ja napata pari taideotosta. Monissa Moskovan klubeissa on tarjolla hyvää ruokaa, eikä Fabrique ole poikkeus. Ei siis ole mitään tarvetta mennä kiskan kautta kotiin kun vatsansa voi täyttää vaivattomasti esimerkiksi sushilla. Ennen aamukuutta oivalsimme vielä, että meillä oli melko paljon "käyttämätöntä piikkiä" jäljellä, joten siirryimme MUM:n shampanjaan (vaatimattomat 5 000 ruplaa/pullo), mikäs sen mukavampaa :-) Sillä tietysti saattoi olla syytä siihen miksi tänään hieman "päätä kivistää". Tai ehkä se sittenkin johtui siitä aamuseikan kahvista..? Viimein tajuttiin sentään ottaa aamuruuhkasta lada-kyyti ja suunnata kotia kohti. Jokatapauksessa oli ihan super-hauska ilta tai oikeastaan yö, joskaan budjetti ei ehkä kestä tätä paikkaa ihan kauhean usein.