Venäjällä pääsiäistä vietetään ortodoksisen kalenterin mukaan ja se osui tänä vuonna jonkin verran myöhempään kuin Suomessa. Pääsiäinen on ortodoksien tärkein juhla mutta kenties neuvostoaikakaudesta ja sen uskontokielteisyydestä johtuen pääsiäisviikonloppuun ei täällä liity ylimääräisiä vapaapäiviä. Yksi tärkeä ortodoksinen pääsiäisperinne on kirkossa käynti ja pääsiäiskulkue. Muutama venäläinen ystäväni oli menossa messuun ja kun sain mahdollisuuden liittyä seuraan niin eihän siitä tietenkään kannattanut kieltäytyä, vaikka en nyt kovin uskonnollinen ehkä olekaan. Kirkko johon matkasimme sijaitsi Tsaritsynon ("The Tsarina village", Katariina Suuren kesken jäänyt rakennusprojekti keisarillinen "kesäpalatsi") alueella Moskovan eteläpuolella. Kirkkoon mennessä tulee olla pukeutunut säädyllisesti – naisilla se tarkoittaa meikittömyyttä, polvet peittävää hametta ja huivia päässä. Aika matrjoska look siis ;-) Messu kestää useita tunteja ja istumapaikkoja löytyy seinustoilta, tosin ne on tarkoitettu vain vanhuksille ja sairaille. Tämä messu oli kuitenkin sellainen, johon voi osallistua haluamakseen ajaksi. Kirkossa voi mm. käydä tunnelmoimassa tai sytyttämässä kynttilän ja lähteä pois kun siltä tuntuu. Täydessä kirkossa oli aika kuhina ja tunnelma poikkesi aika paljon hartaasta luterilaisesta jumalanpalveluksesta. Kynttilöitä paloi paljon jokapuolella ja jotenkin tuli ihan jouluiset fiilikset. Puolenyön aikaan ulos kirkon ympärille alkoi kerääntyä lisää väkeä, sillä silloin oli ohjelmassa kulkue kirkon ympäri pappien johdolla. Näky oli aika hieno, sillä kaikilla osallistujilla oli kynttilät kädessä. Muslimiystäväni oli jo etukäteen opastanut, että kierroksen jälkeen lähelläolijoita "tervehditään" sanomalla "Khristos vaskres" (vapaasti suomennettuna "Kristus on ylösnoussut") ja siihen tuli sitten vastata "Vaistinu vaskres" ("todellako ylösnoussut"). Kirkossa voi pääsiäisenä viettää halutessaan vaikka koko yön mutta tässä vaiheessa olimme sen verran kylmissämme, että päätimme lähteä kotia kohti. Venäläistä ystävällisyyttä sain taas kokea kotimatkalla, sillä ystäväni halusi välttämättä tuoda minut kotiin asti, ei ihan pieni extra-keikka, sillä matka yhteen suuntaan kesti jo yli tunnin! Oli jotenkin aika erikoiset viilikset hipsiä kotiin kolmen aikaan yöllä kun läheisestä Sokolin kirkostakin kuului laulua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti