keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Uimassa & Kasbarissa




Nyt on hyvä "uintiputki" päällä, sillä tämä oli jo toinen kerta tällä viikolla kun kävin Chaika poolilla polskimassa. Tällä kertaa sain mukaani myös pari venäläistä ystävääni. Seuran lisäksi siinä oli se hyvä puoli, että hieman enemmän venäjänkielentaitoisina he selvittivät kassatädiltä tarkemmin tuota hinnaston mysteeriä. Se on nimittäin jokseenkin monimutkainen, ilmoitustaulun hinnasto on kooltaan useamman neliön ja siitä ei edes löydy kaikkia hintoja... Yleensä olen maksanut uinnista 600 ruplaa (n. 18 euroa) vaikka se onkin tuntunut jokseenkin suolaiselta hinnalta... Hinta perustuu ajankohtaan siten, että jos olet menossa uimaan esimerkiksi vasta yhdeksän jälkeen voit ostaakin vain 250 euroa maksavan lipun. Se on voimassa 9.30 pm – 10.15 pm mutta jos pukuhuoneesta ja suihkusta suoriutuu nopeasti, ehtii kyllä uida jonkun verran kauemminkin. Venäläiset ovat sikäli suurpiirteistä porukkaa, että tuossa kohtaa ei olla enää niin tarkkoja...

Hyvät uinnit oli ja uskoisin, että venäläiset ystävänikin tykkäsivät. Pääsin kerrankin esittelemään heille jotain paikkoja missä he eivät olleet ennen käyneet ja olin ihan pro mm. pukuhuoneen lukitussysteemin opastuksessa ;-))) Uinnin jälkeen hiukan huikoi ja käväisimme vielä sapuskoimassa viereisessä libanonilaisessa ravintolassa Kasbarissa. Joo, tämä on se paikka missä on viihdykkeenä myös napatanssia :-) Ruokapuoli on kylläkin myös erittäin hyvin hallinnassa, sillä tomaattirapu-keitto oli aivan taivaallista, samoin kurkku-kiwijuoma... Aaah! 

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Junalla Moskovaan






Minulla oli taskussa Platskart-lippu yöllä 1.00 lähtevään Moskovan junaan mutta varmuudeksi lähdimme ajoissa asemalle, jotta voitaisiin tsekata oliko aikaisemmin lähteviin juniin kenties tullut peruutuksia. Onni oli myötä ja paikka löytyi 23.55 lähtevässä junassa. Sen hyvä puoli oli se, että se on myös neljä tuntia nopeampi, joten ehdin vielä maanantaina ajoissa töihinkin. Tämä olikin sitten super-hieno juna. Varmaankin hienoin juna missä olen ikinä matkustanut. Käytävien siisteys sadekelilläkin varmitettiin tuollaisilla vaihdettavilla pitkillä liinoilla... näppärää. Viimeisen päälle siistiä siis ja hytin pöydällä jopa tuoreita kukkia! Jee :-) Tosin lippukin maksoi 600 ruplan sijasta noin 2 000 ruplaa (n. 60 euroa). Ystäväni jäi vielä pariksi päiväksi Pietariin hoitelemaan busineksiä ja hyttikavereina minulla oli tällä kertaa keski-ikäinen mies, niinikään keski-ikäinen nainen ja nuori tyttö. Kaikki rauhallisia ja hyväunisia venäläisiä, joten yläpeti-paikasta huolimatta sain ihan hyvin nukuttua. Kahdeksan tunnin matka kohti Moskovaa sujui siis varsin kivuttomasti. Jännä fiilis oli muuten palata kylmästä ja tuulisesta kaupungista takaisin Moskovaan, sillä vaikka reissu olikin ollut tosi kiva niin ensimmäisen kerran tuli sellaiset fiilikset, että "aaah, ihana olla taas kotona Moskovassa".  

Tinkoff






Illallisen päädyimme lopulta vetäsemään Tinkoffissa (www.tinkoff.ru). Tämä paikka oli eräänlainen klubin, ravintolan ja pubin välimuoto. Listalta löytyy salaattien, pizzan, sushin ja venäläisten herkkujen ohella oman pienpanimon tuotteita. Tinkoff-ketjun ravintoloita löytyy myös muista Venäjän kaupungeista mutta käsittäkseni se on kuitenkin lähtöisin täältä Pietarista. Palvelun laadussa ei ainakaan tällä kertaa ollut kehumista mutta ruoka oli ihan ok. Samalla saimme nauttia live-musisoinnista...

Finljandskii Voksal







Seuraavaksi suuntasimme Finljanskii Voksalille eli Suomen-asemalle. Nimensä mukaisesti tämä on se Pietarin rautatieasemista, josta pääsee mm. kohti Helsinkiä. Tämä ei ehkä ole Pietarin turistikohteiden korkeinta kärkeä mutta ainakin suomalaisille se tarjoaa silti Pauligin kahviautomaatin lisäksi kenties kiinnostavan palan historiaa. Tämä asema on tärkeä paikka liittyen vuoden 1917 vallankumoukseen. Lenin nimittäin palasi huhtikuussa 1917 silloiseen Petrogradiin ja nimenomaan tälle asemalle saksalaisten vakoojien avustuksella. Hän sai hyvän vastaanoton työläisiltä, joille piti puheen vanhan panssariauton katolta. Tämän tapauksen merkiksi aukiolta löytyy Leninin muistopatsas. Elokuussa Lenin pakeni viranomaisia Suomeen palatakseen jälleen takaisin lokakuussa, jolloin hän johti menestyksekkäästi Bolshevikkikapinaa. Molemmat matkat hän teki tämän aseman kautta lämmittäjäksi naamioituneena Suomen rautateiden veturissa numero 293. Suomen valtio lahjoitti tuon samaisen veturin Neuvostoliitolle vuonna 1957 ja se on nykyisin esillä ikkunallisessa rakennuksessa aseman vieressä. Aikamoista matkantekoa mahtanut olla tuohon aikaan! 

Konditoriassa




Viileä syyskeli oli siis vaihtunut sateiseksi ja viileäksi syyskeliksi ja silloin ainoa oikea oleskelupaikka löytyy sisätiloista. Dostoyevskaya metroaseman läheltä löytyi tämä vanha ja viehättävä konditoria, jossa kävimme vetäisemässä hiukan kakkua ja tsufeeta. Huikean herkullisen näköisiä kakkuja ja leivoksia oli tosiaankin koko tiski täynnä ja se teki kakkuvalinnasta melkoisen vaikeaa...

Pietarin metro






Pitihän se Pietarinkin metro käydä tesmimässä... erikoisuutena täällä on metallikolikon näköinen kertalippu. Muutamat asemat näyttivät hieman samoilta kuin kotona Moskovassakin mutta viimeistään erilaiset mainospaikat paljastavat missä ollaan... Niin ja tietysti koko metrokartta näyttää jonkun verran "vaatimattomammalta" ;-) sillä linjoja on vain neljä, Moskovassa niitä löytyy sentään ainakin 11.

Venäläinen museo












Ylösnousemuksen katedraalin läheltä löytyy suurehko kelta-valkea rakennus. Se on Mikaelin palatsi, jossa toimii venäläinen museo. Jouduimme hieman jonottamaan ulkona vesisateessa (joo, kiva...) museoon pääsyä mutta kyllä se silti kannatti. Vaihtuvana näyttelynä oli tällä kertaa vesi-aiheista modernia taidetta. Siitä näyttelystä ei valitettavasti saanut ottaa valokuvia vaikka valokuvausluvan olisikin museoon ostanut. Museon peruskokoelmista löytyy venäläistä taidetta 1100-luvun ikoneista 1900-luvun avant garde -öljyväritöihin. 

Täältä löytyvät myös Venäjän kaksi kuuluisinta teosta "Volgan lautturit" ja "Zaporogit kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille". Ne oli tietysti ihan pakko käydä Kandinskyn ohella katsomassa, sillä olen ollut kovasti tykästynyt Ilja Repinin töihin jo kouluajoista asti. En todellakaan osaa selittää miksi mutta niissä on jotain koskettavaa ja kiehtovaa. Vau, jotenkin ihan mieletöntä nähdä näitä livenä!

Ylösnousemuksen katedraali






Tuomiokirkon kohdalla Nevskin ali kulkee Gribojedovin kanava ja samalla avautuu näkymä kohti Ylösnousemuksen katedraalia ja sen monivärisiä kupoleita. Se tunnetaan myös nimellä "Pelastajan kirkko veren päällä". Tämän katedraalin nähdessään saattaa joutua hieraisemaan silmiää sillä ainakin omasta mielestäni se muistuttaa Moskovan kuuluisaa Pyhän Basiliuksen katedraalia. Kanavan reunustalta löytyy myös muutama kiinnostava kyltti... 

Kunstkamera






Vasilinsaaren itäkärjessä eli Strelkalla ("Niemenkärki") sijaitsee useampia museoita. Niistä valitsimme tänään tutustumiskohteeksi Kunstkameran (Ihmeiden kabinetti) eli Antropoligisen ja kansatieteen museon. Sen sanotaan olevan Venäjän esimmäinen museo ja itsensä Pietari Suuren perustama. Museosta löytyy kiinnostavaa materiaalia maailman eri kansoista. Suomalaisia ehkä kiinnostaa Pietarin alueen paikallisten kansojen osasto, sillä sieltä löytyy mainintoja ja esimerkkejä monista suomensukuisista kansoista, jotka ovat aikaisemmin asuttaneet nykyistä Pietarin aluetta. Mieleenpainuvinta on kuitenkin ehdottomasti Pietari Suuren keräämä alkuperäinen erilaisten harvinaisuuksien ja luonnonoikkujen kokoelma.  

Nevski Prospekt







Nevski Prospekt on tunnetuin Pietarin kolmesta suuresta valtakadusta ja samalla koko Venäjän kuuluisin katu. Viisi kilometriä pitkällä Nevskillä vilisee monenmoisia kulkijoita ja sitä reunustavat useat kirkot, sillat, tavaratalot, ravintolat ja historialliset rakennukset. Erään kirjakaupan ikkunasta Nevkin varrelta löytyi myös kaupunki-alueen kartta. Vasta siitä oikeastaan tajusin miten laajalle alueelle kaupunki itseasiassa ulottuu ja miten monelle saarelle se on rakentunut. 

Nevskiä pitkin kulkee bussien ohella myös marshrutkat eli "reittitaksit". Ne saattavat olla Nevskin suuntaisissa matkoissa joskus huomattavasti nopeampia kuin esimerkiksi metro. Jos kävely alkaa väsyttää niin marshrutkan kyydissä pääsee varsin kätevästi kadun toiseen päähän alle 30 ruplan hintaan... kuljettajan kanssa kommunikointi reittiin tai pysähtymispaikkoihin liittyen saattaa tosin tapahtua sujuvammin jos osaa hoitaa asian venäjäksi.