Eremitaasi

Talvipalatsissa, palatsinaukion reunalla sijaitseva Eremitaasi on varmaankin lähes jokaisen Pietari-turistin "to do"-listalla kärkipäässä. Sinnehän mekin siis suuntasimme asap. Kaikki sujuikin loistavasti siihen asti kunnes olimme melkein sisällä eli liput kourassa menossa läpi turvatarkastuksesta. Jostain syystä eräs virkailijanaisista ei pitänyt tummahiuksisesta ystävästäni ja sitten löytyikin yhtäkkiä useampia syitä miksi hän ei voisi mennä sisälle museoon, hänen normaalinkoinen käsilaukkunsa oli liian iso jne. Paikalle tuli pian lisää henkilökuntaa ja jopa kaksi miliisiä. Jälkeenpäin kuulin, että kielenkäyttö oli kohtuullisen mielenkiintoista, he mm. kommentoivat ystäväni vaatetusta, tiedustelivat halveksivaan sävyyn hänen  ammattiaan ja jopa meidän kahden välistä suhdetta, hohhoijaa! Pääsin siis tutustumaan venäläisen mentaliteetin nurjaankin puoleen... Osa venäläisistä saattaa suhtautua melko kielteisesti ulkomaalaisiin ja sellaisiksi koetaan joskus mm. entisten neuvostokansojen edustajat. Tähän luokkaan tällä kertaa ilmeisesti luokiteltiin myös ystäväni vaikka hän onkin syntyisin venäjällä. Yksi paikalle tulleista miliiseista ei esim. pitänyt ystäväni kassin kokoa ongelmana mutta siitä huolimatta hän ei pitkän keskustelun jälkeenkään päässyt sisään. Sovimmekin, että näemme hieman myöhemmin läheisessä kahvilassa. 

No, ei se munkaan sisäänpääsy ihan mutkattomasti sitten sujunut. Eräs "hallinnon virkamiehistä" alkoi nimittäin seuraavaksi kiinnostua minusta ja halusi mm. nähdä passini. Sen verran olin saanut etukäteisopastusta näihin tilanteisiin, että tajusin olla luovuttamatta sitä hänelle. Edes miliisillä ei nimittäin ole oikeutta pyytää kenenkään passia itselleen ellei ole osoittaa perusteita sille, että olet epäiltynä jostain. Usein nimittäin saattaa olla, että passin takaisin saadakseen voi joutua suorittamaan "sakkoa". Siksi onkin suositeltavaa esimerkiksi pitää mukanaan oikean passin sijasta valokopiota. Jos tilanne vaikeutuu, kannattaa ehkä myös harkita suurlähetystön edustajien vaatimista paikalle. Seuraavaksi "hallinnon virkamies" alkoi syyttää minua jostain "vakavasta rikoksesta" (suurin osa keskustelusta tietystikin venäjäksi, jippii...), sillä minulla oli hankittuna museoon 100 ruplaa (n. 3 euroa) maksanut venäläisille tarkoitettu pääsylippu. Jos ostat lipun venäjäksi niin automaattisesti saat sellaisen, englanniksi ostettaessa saat ulkomaalaisten lipun, joka maksaa 350 ruplaa. Sanoin hänelle, että jos se on ongelma niin voin tietysti käydä vaihtamassa lippuni. Sitten hän repäisi lipun ja toiset 100 ruplaa maksaneet valokuvausluvan kädestäni ja sanoi niiden olevan museon omaisuutta. Jaahas, varsin mielenkiintoinen tulkinta... Siinä vaiheessa aukioloaikaa oli jäljellä noin 2 tuntia ja päättelin, että en todennäköisesti tule saamaan tässä taistelussa nopeita voittoja. Niinpä lähdinkin kylmänrauhallisesti lippuluukulle uusien lippujen ostoon. Hiukan kyllä ketutti, sillä tiesin olleeni oikeassa. Vaihtoehtona olisi ollut nostaa asiasta ison luokan skandaali ja kutsuttaa paikalle kaikki museon johtajista ja suurlähetystön edustajista lähtien. Olisin ehkä saanut takaisin 200 ruplaa maksaneet lippuni mutta toisaalta siinä vaiheessa museo olisi takuuvarmasti ollut kiinni ja kaikki upeat kultakimallukset ja muut taideteokset olisi jäänyt näkemättä. No, kokemuksen kannalta tietysti ihan mielenkiintoinen episodi vaikka siitä loppupäiväksi jäikin niin sanotusti hieman "paskat fiilikset". Ihan kovin yleistä tämä ei varmaankaan ole, sillä aikaisemmin en ole moisiin ongelmiin törmännyt mutta näköjään kaikenlaista saattaa tapahtua... myös kuuluisassa Eremitaasissa. Ei tätäkään paikkaa silti kuitenkaan kannata missään tapauksessa karttaa. Eremitaasi on todella uskomattoman hieno mittaamattoman arvokkaine taidekokoelmineen, vai mitä sanotte tuosta sisäänkäynnin kimaltelevasta Jordaninportaikosta? Ihan heti ei tule mieleen missä olisin nähnyt samanaikaisesti yhtä paljon kultaa!