Junalla joulun viettoon

No niin, junassa siis ollaan ja nyt jo Suomen puolella. Hieman oli muutamana edellisenä päivänä niin sanotusti hässäkkää kun piti pakkailla ja töissäkin saada kaikki siihen malliin, että normaalia hieman pidempi joululoma (tai siis uusi vuosi-loma tietystikin) voi alkaa. Hieman on muuten tätä tavaraakin siunaantunut taas mukaan... onneksi sain eilen illalla kantoapuja kahdelta ystävältäni, jotka tulivat saattamaan juna-asemalle. Huh, iso kiitos! Niin ja kotitekoisia blinejäkin sain taas mukaan... aika kultaisia ystäviä! 

Junassa nukkuminen ei kylläkään ole sujunut ihan yhtä lempeästi kuin lähteminen. Aamulla 7.30 heräsin parin tunnin unien jälkeen siihen, että vaunuemo tuli laittamaan valot päälle ja samalla myös venäjänkielisen radiokanavan sellaisille volyymeille ettei kukaan varmasti saanut enää nukuttua korvatulpissakaan. Ei erityisen jouluinen fiilis heräillä siis... No joo, syynä oli tietysti noi rajanylitysmuodollisuudet... ne vain tuntuivat kestävän lähes ikuisuuden... onneksi sain kuitenkin vielä sen jälkeen hieman torkahdettua ja näyttäisi jopa siltä, että saavumme Helsinkiin ihan aikataulussa :-) Tämä juna-matkustus on sinänsä kyllä ihan jees, kiva katsella ohikiitäviä lumisia maisemia ja samalla hörppiä kuumaa teetä, tunnelma siis lähes kuin tuossa vanhassa neuvostohenkisessä postikortissa ;-) Yhteensä noin 13 tunnin matka menee aina melko nopeasti kun tulee kuitenkin suurin osa ajasta nukuttua tai ainakin lepäiltyä... Jeps, oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille! Kohta tästä itsekin pääsen saunan kautta joulupöydän herkkujen ääreen... sitten onkin vuorossa pari viikkoa reissaamista aurinkoisemmissa maisemissa ennen paluuta Moskovaan. Da svidanja =)

Khoroshilova @ MMOMA

Tänään päätin käväistä katsomassa erään kiinnostavan näyttelyn Moskovan modernin taiteen museossa (www.mmoma.ru). Siellä on nimittäin 4. tammikuuta asti esillä Anastasia Khoroshilovan valokuvanäyttely "Russkie". Hän on nimittäin kuvannut potretteja erilaisista ihmisiä eripuolilla Venäjää. Käsittelytavaksi hän on valinnut kuvata ihmiset siten kuin he itse ovat halunneet itsensä esitellä. Esillä oli varsin kiinnostava kokoelma hyvin erityyppisiä kuvia ja henkilöitä. Kuvista tuli hyvin esille Venäjän maantieteellisesti suuri koko ja sitä kautta kulttuurien moninaisuus ja persoonallisuuksien kirjo. Tästä voi helposti tehdä monenlaisia tulkintoja... varsin paljon ajatuksia herättävä näyttely. Ehdottomasti kannatti käydä katsomassa!

TgiFridays

Tämä päivä lähti käytiin eilisten kekkereiden jäljiltä hieman tahmeahkosti mutta onneksi pelastuksena oli reippaan kokoinen aamupala tuoreen omenamehun kanssa. No niin, reippaana siis venäjäntunnille... Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen pidimmekin tunnit tänään arabialaisessa ravintolassa, jossa opettajani eräs ystävä on töissä. Ihan hauskaa vaihtelua vaikka mitään ääntämisharjoituksia siellä ei oikein voinutkaan tehdä. Toisaalta toi ääntämispuoli ei nyt ehkä ole muutenkaan ihan päällimmäisenä opittavista asioista. Kieliopista on nimittäin vielä ehkä 2/3 käsittelemättä ja sanavarastossakin riittää kartuttamista ;-) 

Tuntien jälkeen soitin eräälle venäläiselle ystävälleni ja huomasimme, että olemme itseasiassa melko lähellä toistemme fyysisiä sijaintipaikkoja ja niinpä sitten jatkoin iltaa shoppailun merkeissä tai oikeastaan lähinnä toimin tällä kertaa makutuomarina. "Rankan kierroksen" jälkeen käväisimme Kievskayalla TgiFridaysissä sapuskoimassa. Se ei yleensä kuulu lempparipaikkoihini melko raskaan ja lihapainotteisen menun takia mutta tähän päivään se jotenkin sopi hyvin. Varsinkin kun tajusin, että täältä saa jättikokoisia mansikanmakuisia drinkkejä, jihaa :-) Ihan hauska tästäkin illasta näköjään tuli, oli jotenkin supermukavaa jutskailla kaikkea ja pohtia maailman menoa... filosofointi rules! 

Pikkujoulustelua

Joulu alkaa lähestyä, joten nyt oli aika lanseerata täälläkin käsite "pikkujoulut". Tosin olin ovelasti naamioinut kyseiset kekkerit venäläistyylisiksi kutsumalla tilaisuutta winter partyksi. Tämä ihan vain siksi, että täällä kun tuota joulua ei niinkään vietetä ja osa ystävistäni on lisäksi muslimeja. Tarkoituksena oli samalla hieman esitellä suomalaisiakin perinteitä ja niinpä tarjolla oli glögiä, pipareita, juustoja ja salaatteja (mukaanlukien itse tehty rosolli). Eräs ystävän toi vielä lisäksi mukanaan mm. kotitekoisia blinejä, ikraa eli kaviaaria ja smetanaa. Nam, nam! Glögi ei ehkä ollut ihan kaikkein suurin hittijuoma venäläisten keskuudessa mutta onneksi shampanskojea riitti, niin ja vodkaakin... ;-) Jee, party party!

Tänä vuonna muuten meillä ja monessa monessa muussakin venäläisyrityksessä on jätetty pikkujoulut tarkoituksellisesti pitämättä. Monessa paikassa on nimittäin jouduttu vähentämään työntekijöitä tai tekemään palkanalennuksia tms. joten suuria bileitä tai juhlia ei ole haluttu järjestää. Onhan se ihan ymmärrettävää, sillä työpaikkansa menettäneistä se varmasti olisi tuntunut melkoisen pahalta, varsinkin kun Venäjällä ei oikeastaan ole olemassa sosiaaliturvaa tai kunnon työttömyyskorvausta. Täällä työpaikan menetys voi nimittäin todellakin johtaa siihen, että perheellä ei pian ole asuntoa tai pöydässä ruokaa. 

Vodkan juomisen pikakurssi

Tänään tapasin eräitä ystäviäni Kievskayalla Moskva Cafessa ja vuorossa olikin sitten melko yllättäen pieni vodkan juomisen pikakurssi. Vaikka olenkin ollut Moskovassa jo kohta vuoden niin silti vodka ei kuulu päivittäisiin elintarvikkeisiin... yleensäkin pidän edelleen enemmän viineistä. Vodkakin tulee useimmiten nautittua Red Bullin, Burnin tai morsin kanssa. No niin, vodkan juomista ei täällä perinteisessä mielessä käsitetä ihan samalla tavalla kuin Suomessa. Täällä se on jotenkin mystisempi ja juhlavampi tapaus, johon liittyy hyvin oleellisena osana niin sanotut maljapuheet. Puheiden pituus voi vaihdella parista sanasta kymmeniin minuutteihin mutta lähinnä ideana kai on, että juominen ei ole niinkään juomista juomisen vuoksi vaan siten juhlistetaan yhteisiä kokemuksia, tuntemuksia tai tärkeitä tapahtumia. Tämän vuoksi venäläiset siis mielellään ottavat yhdessä vodkat vaikkapa ennen matkaa, ystävyyden kunniaksi tai jonkin tärkeän tapaamisen yhteydessä jne. Usein vodkan nauttiminen ei myöskään jää ihan siihen yhteen, sillä ilon ja kiitollisuuden aiheita alkaa kummasti pulputa lisää... sitä varten vodka tuli nytkin pöytää pienessä karahvissa eikä suinkaan valmiina shotteina. Ujoille ja hiljaisille suomalaiselle voi olla hieman hankalaa aluksi päästä jyvälle tästä puheenpitohommasta mutta uskokaa vaan, että siinäkin voi harjaantua ;-) Venäjäksi ei kylläkään itseltäni lohkea vielä kovinkaan kummoisia stooreja mutta kuitenkin... Tämä tapa on itseasiassa aika hauska kun siihen tottuu. Kokemuksena tämä voi saattaa alkaa muistuttaa mystisyydessään jopa jonkin sortin uskonnollista kokemusta... ainakin siis illan edetessä. Joo, kyllä se taitaa niin olla, että vaikka suomalaisetkin osaavat myös juoda paljon niin venäläiset osaavat tehdä siitä jotenkin mystisempää ja hauskempaa. Jopa niin hauskaa, että aika menettää merkityksensä ja kohta ollaan myöhässä junasta tai tapaamisesta... 

Maki Cafe

Tänään duunin jälkeen tapasimme eräiden ystävieni kanssa jo tutuksi tulleessa Maki Cafessa (lähin metroasema Tverskaya). Täällä on aivan loistavia keittoja ja tilaamani kalafile haudutettujen kasvisten kanssa oli myös aivan huippu. Muutenkin täällä on aina aika kiva, välitön tunnelma ja hinnat laatuun nähden kohtuulliset. 

Keskustelun aiheet liikkuivat tänään jo aika pitkälti tulevassa uuden vuoden lomassa. Vasta muutama viikko sitten pääministeri Putin varmisti, että tänäkin vuonna juhlitaan uutta vuotta kunnon loman merkeissä. Se tarkoittaa siis kymmentä päivää: 1–10. tammikuuta ovat palkallisia vapaapäiviä (täten siis ensimmäinen virallinen työpäivä on sunnuntaina 11. tammikuuta). Uuden vuoden loman aikana pankit ja virastot ovat kiinni ja Moskovassa taitaa olla muutenkin kerrankin melko hiljaista, sillä monet matkustavat sukulaisiaan ja tuttaviaan tapaamaan. Työssäkäyvillä venäläisillä on vuosilomaa neljä viikkoa ja tästä uuden vuoden lomasta tulee kyllä mukava lisä siihen. 

Uuden vuoden vietto on venäläisille muutenkin iso tapaus ja silloin pitäisi olla aina jotain erikoista ja kivaa meneillään. Niin ja tietysti sitä varten hankitaan lahjoja ja uusia vaatteita. Monet myös haluavat matkustaa lomanviettoon ulkomaille. Osa ystävistäni onkin lähdössä Intiaan. Talouskriisin vuoksi hyvin monet ovat tänä vuonna joutuneet perumaan lomiaan ja lippuja on voinut saada marras-joulukuussa melko edullisesti. Käytännössä viisumien saaminen aiheuttaa ongelmia ja tietysti se vie myös aikaa. Suomalaisena ei tule välttämättä aina tule ajatelleeksi, että kaikille matkustus ei ole ihan yhtä yksinkertaista vaikka rahaa matkaan olisikin. Useat venäläiset ovat lähdössä uudeksi vuodeksi Suomeenkin: Lapin hiintokeskuksiiin tai ostoksille alennusmyynteihin. Sen huomaisin jo monta viikkoa sitten, sillä junalippujen saaminen esimerkiksi uuden vuoden loman jälkeisille päiville on ollut erittäin hankalaa. Venäläiset matkatoimistot ovat nimittäin varanneet kokonaisia junia heti lippujen tultua myyntiin ja vasta pikkuhiljaa vapauttaneet varauksia kun kysyntää onkin ollut vähemmän. Lentolippua ei ole tarvinnut noille päiville edes harkita, sillä hinnat ovat olleet moninkertaiset... 

Koristusten kaupunki

Tänään taas ihastelin näitä kaikkia mageita joulukoristuksia kaupungilla liikkuessa... tai siis nehän ovat tietysti uuden vuoden koristeita mutta hämmentävän yhdennäköisiä suomalaisille tuttujen joulukoristeiden kanssa. Niin paitsi, että täällä tietysti kaikki on isompaa ja kimaltavampaa.... Jolka eli uuden vuoden puu löytyy lähes jokaiselta vähääkään isommalta aukiolta. Lisäksi ne on usein koristeltu erittäin symmetrisesti ja kauniisti. 

Päivän varsinainen missio oli löytää kummitytölle joululahja eli venäläistyylisiä barbinvaatteita. Joo, ei ihan helppoa... Markkinat jos toisetkin tuli siis kierrettyä :-) Detskii mir:stä eli lasten maailmasta lopulta löysin aika hyvän bling-bling setin. Ihan tuollaista perinteistä venäläistä kansallispukuhenkistä vermettä ei valitettavasti tahtonut löytyä mistään. Toisaalta ehkä kaksivuotias ei siitä niin kauhean tarkka vielä ole. Kimallukset voivat sitäpaitsi olla ihan jees, itse ainaskin tykkäsin ;-)

Art Lebedev Cafe

Tämä iltapäivä kului jouluostoksia tehden ja siinä sivussa tuli sitten hankituksi muutama lahja itsellekin. Tsumissa eli yhdessä kaupungin parhaista tavarataloista oli varmaankin tämän kuulusan talouskriisin takia jo näin ennen uutta vuottakin hyviä alennuksia, eräitä tuotteita esimerkiksi –30%. Sen innoittamana multa löytyy nyt sitten lompakosta Stokkan kantiskortin vierestä myös Tsumin kortti. Tosin tarkkana saa silti olla, varsinaisesti edullinen ostospaikka toi Tsum ei silti ole vaikka hinnoista tipauttaisi puoletkin pois... 

Joo ja sitten käväisin erään suomalaisen ystäväni kanssa Art Lebedevinin putiikissa. Ostin ihan super-coolin sateenvarjon, venäläistä designia siis... Fuck the Rain... nyt vaan sitten odottelen innolla niitä kunnon sadekelejä, jeah ;-) Käytiin samalla myös Art Lebedevin cafessa ja se visiitti venähtikin sitten vähän pidemmäksi... Sisällä oli ihanan viihtyisää ja lisäksi paljon kaikenlaista juteltavaa, joten siinä tuli tyhjennettyä sitten useampikin tsainik eli teekannu... Hieman kyllä harmittaa tuo mun kamera, se on nimittäin nyt kyllä ihan finaalissa... kaikki kuvat jotenkin pinkki-sävyisiä ja juovikkaita... iiik, toivon todellakin, että joulupukki olisi tämän asian suhteen kuulolla :-)

Missi & perustuslaki

Juhlapäivät eivät Venäjällä kalenterista heti lopu. Tänään oli taas vuorossa yksi kansallinen juhlapäivä, tällä kertaa juhlan aiheena oli Venäjän 15-vuotinen perustuslaki. Tämän juhlallisuuden vietto ja perinteet ovat ainakin toistaiseksi jääneet itselleni hieman hämäriksi mutta oikein hyvää perustuslain päivää nyt kuitenkin kaikille :-) Valitettavasti kyseessä oleva juhlapäivä ei ainakaan tällä kertaa ollut yleinen vapaapäivä ja niinpä sitä sitten vietin ihan toimistolla duunien merkeissä. Joitain juhlallisuuksia kaupungilla ilmeisesti kuitenkin päivän mittaan oli. Yhtenä niistä tuossa kulman takana punaisella torilla pidetty Miss Perustuslaki -missikisa. Kyseinen tilaisuus oli Nashi-järjestön eli Putin-nuorten järjestämä ja siihen kuului tanssin ja laulun lisäksi myös uimapukukierros kirpakassa talvisäässä. Neljästä osallistujasta voittajaksi julistettiin Marija Fjodorova. Arvostelukriteerit oli myös varsin mielenkiintoisesti kiteytetty: oikea – kuten lain kirjain, terävä kuin lain kieli ja täydellinen kuin lain muotoilu. Ihan turhaan ei voittajan myöskään täytynyt pakkasessa värjötellä, sillä palkintona oli Mini Cooper -ajopeli. Ei huono!

Bongasin tänään myös toisen mielenkiintoisen tyolka-aiheisen uutisen Exiled Online:sta (tyolka = nuori, naispuolinen & kuuma pakkaus). Venäläisyrityksissä on aikaisemminkin tehtailtu tyttökalentereita, jotka ovat ylittäneet uutiskynnyksen lännessäkin. Nyt on julkaistu taas yksi lisää, asialla tällä kertaa Corbina Telecom – keskikoinen nettiyhteyden tarjoaja. Vuosi sitten olisin miettinyt, että miksi ihmeessä kukaan järkevä naisihminen haluaisi vapaaehtoisesti poseerata työnantajansa tyttökalenterissa mutta empä ihmettele enää. En myöskään epäile, että heidät olisi vastentahtoisesti suostuteltu poseeraamaan. Päinvastoin, tuskin näille kaunokaisille on edes tarvinnut maksaa erillistä korvausta poseerauksesta. Heille se on tavallaan kunnia-asia ja ylpeyden aihe olla mukana. Joo, tässä kohtaa tulee esiin se kuuluisa kulttuuriero. Vinkkinä vaan työnantajan suuntaan, että niin venäläistynyt en ehkä vielä ole, että olisin itse edelleenkään kovin kiinnostunut osallistumaan mikäli meidän putiikissa päätettäisiin tehdä vastaava tempaus ;-)

Joo, niin se vaan on, että Venäjällä naiset ovat naisellisia ja haluavat näyttää viehättäviltä ja seksikkäiltä. Naiseutta ei myöskään piilotella eikä häpeillä. Naisten on myös täysin hyväksyttyä käyttää aikaa ja rahaa omaan ulkonäköön, sitä ei pidetä turhamaisena tai joutavana. Täällä (siis ainakaan Moskovassa) ei todellakaan nainen ole perheessä se, joka vaihtaa ne talvirenkaat. Miehet ovat sitä varten ja lisäksi tietty mm. ovien avaamista ja tavaroiden kantamista varten. Itseäni joskus hymyilyttää kun näen miesten kantavan jopa tyttöystävien tai vaimojen design-käsilaukkuja. Muutenkin sukupuoliroolit käsitetään perinteisemmin. Naiset tekevät usein tai siis lähes aina kotityöt ja miehen tehtävä on perheen päänä huolehtia toimeentulosta. Hyvä mies siis hommaa vaimolleen sen ihanan pehmeän turkin ja säihkyvät timantit. Täten siis myös mahdolliset, sukupuolten väliset tuloerot tasaantuvat varsin näppärästi "luonnollisella tavalla" ja kaikki ovat lopulta tyytyväisiä. 

Alkuun tuo asetelma tuntui hieman oudolta suomalaiselle mutta tarkemmin ajatellen siinä on kyllä paljon hyviäkin puolia. Täällä naiset eivät ehkä ole niin stressaantuneita monista rooleistaan kun ei tarvitse olla se kuuluisa super-nainen ja aikaa jää enemmän itsellekin. Täällä usein esimerkiksi naimisissa olevat vaimot/äidit (myös hyvän koulutuksen saaneet) jättäytyvät pois töistä, mikäli se vain suinkin taloudellisesti on mahdollista. 

Toisinaan olen miettinyt myös, että onko meillä Suomessa monessa suhteessa perimmäisenä ongelmana se, että tasa-arvon menettämisen pelossa ei sitten toisaalta enää uskalleta olla naisellisia naisia ja miehisiä miehiä? Onko se sitten todellista tasa-arvoa, jos kaiken pitää olla aina niin unisex? Jotenkin tuntuu, että Suomessa tasa-arvosta muutenkin puhutaan koko ajan enemmän. Valitettavasti puheet eivät vielä itsessään takaa sitä, että sukupuolet voisivat tuntea itsensä tasa-arvoisiksi. Itseltänikin on tämän vuoden aikana moneen kertaan kyselty tästä aiheesta. Totuuden nimissä voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että minulla ei ole ollut täällä minkäänlaisia ongelmia tasa-arvon kanssa, ei työpaikalla mutta ei muutenkaan. Kyllä kaikki tähänastiset omakohtaiset, tasa-arvoon liittyvät "taistelut" olen saanut käydä ihan koto-Suomessa... Täällä sen sijaan usein mm. ihan ventovieraatkin ihmiset tarjoavat ystävällisesti apua painavan kantamuksen kanssa. Suomessa vastaavaa en ihan heti muista tapahtuneen. Ei kai tasa-arvo tarkoita sitä, ettei voisi käyttäytyä kohteliaasti tai hyvien tapojen mukaisesti? Niinpä niin... 

Keväällä muistaakseni luin kyllä eräästä tutkimuksesta, jossa 100% naispuolisista venäläisistä vastaajista kertoi työpaikalla ylenemisen edellyttävän "läheisen tuttavuuden tekoa" pomon kanssa. Valitettavasti tätäkään en itse voi oikein ottaa allekirjoittaa, sillä oma pomoni on nainen ja kaikin puolin erittäin reilu, joten ei ole tullut tämäkään ongelma eteen kertaakaan ;-) Toisaalta, epäilen hieman myös sitä, että aina kyseessä olisi viaton, alistuva naisuhri. Uskoakseni monet venäläisnaiset osaavat toisinaan oivallisesti hyödyntää tuollaiset tilanteet. Taustalla saattaa nimittäin piillä myös toive avioliitosta ja mikäs sen parempi rakkauden kohde kuin hyvin taloudellisesti toimeentuleva pomomies. No joo, mutta en siis kuitenkaan halua yleistää liikaa. Venäjä on iso maa ja täältä löytyy montaa kulttuuria ja ajattelutapaa tässäkin aiheessa...  

Moskva Cafe

Kavaistiin tanaan muutaman ystavani kanssa duunin jalkeen Kievskayan Europiskii ostoskeskuksessa. Ohjelmassa ei kuitenkaan ollut ostosten tekoa vaan enemmankin syomis- ja juomispainotteista tarinointia. Tapasin samalla myos eraan kenties tulevan kuuluisuuden. Han on vasta 20-vuotias mutta erittain lupaava nayttelijan alku, joka on sattumoisin muuten kovin kiinnostunut suomalaisesta rock-musiikista, jee jee!