Grafia

Tämä viikonloppu menikin aika pitkälti kirjoitushommissa, sillä olin mm. lupautunut kirjoittamaan artikkelin Grafia-lehteen designerin arjesta Moskovassa. Ensimmäinen versio oli valmistunut jo aikaisemmin tällä viikolla mutta sitä piti sitten vielä hieman lyhentää ja lisäksi etsiä sopivaa kuvamatskua. Muutaman kuvan kävin vielä ottamassakin tänään tullessani uimasta. Ihan mukavaa hommaa tuo kirjoittelukin, aika tosin kuluu aika nopeasti koneen ääressä. Super-paljon kiitoksia muuten eräälle rakkaalle ystävälleni oikulukuavusta ja kommenteista :-) Juttu pitäisi olla Grafia-lehden seuraavassa numerossa eli ulkona joskus lokakuussa.

Missä kiska?

Kolmen viikon aikana ei yleensä kovin paljon ehdi tapahtua mutta tällä kertaa oli kyseessä poikkeus. Kotikulmat näyttivät jotenkin erilaisilta ja vasta tänään huomasin mistä se johtui. Monet hauskan näköiset ja värikkäät pikkukiskat olivat kadonneet! Enää ei siis saa kotimatkan varrelta ostettua hedelmiä ja juomista :-( Ainoastaan yksi pulla- ja leipäkioski on jäljellä, tosin hieman eri paikkaan siirrettynä. Olin kyllä kuullut, että monesta muusta paikasta kioskeja oli aikaisemmin hävitetty ja siten "siistitty" kaupunkikuvaa. Sinänsä ymmärrettävää mutta olen kyllä silti hieman pettynyt. Ne olivat niin sympattisia ja kivan näköisiä! 

Ai niin, olihan täällä saatu muutakin aikaiseksi mun poissa ollessa, nimittäin sota Georgian kanssa... tosin Moskovasta on Georgiaan sen verran matkaa, että se ei juurikaan arjessa näy, uutisissa kylläkin. Hieman jo telkkauutisten sisältöäkin ymmärrän mutta en kuitenkaan ihan niin paljoa, että voisin kauheasti kommentoida uutisoinnin sävystä tai yksityiskohdista. Melko varmaa kuitenkin on, että näkökulma saattaa jonkin verran poiketa vaikkapa BBC:n versiosta. 

Trud

Erään venäläisen ystäväni tuttava työskentelee Trud-nimisessä sanomalehdessä (www.trud.ru); kyseinen julkaisu on keskittynyt erityisesti elämään ja työtekoon liittyviin juttuihin. Heillä on myös juttusarja, jossa esitellään Moskovassa työskenteleviä ulkomaalaisia. Kun ystäväni eilen kysyi olisinko suostunut haastateltavaksi niin olin tietysti heti kiinnostunut. Tapasimmekin sitten heti jo tänään eräässä pubissa. Itse haastattelutilanne oli jokseenkin koominen, sillä toimittaja ei puhunut oikeastaan yhtään englantia ja muutaman venäjän tunnin perusteella en vielä ihan siinä määrin ymmärrä kieltä, että olisin ymmärtänyt oikein kaikkia kysymyksiäkään. No, onneksi paikalla on muutama venäläinen ystäväni, jotka sitten toimivat tulkkeina. Lähinnä kertoilin siitä miten olen päätynyt Moskovaan ja mitä teen työkseni. Hieman jännittää millaisen jutun tämä toimittaja siitä saa aikaiseksi mutta onneksi saamme sen kuulemma vielä luettavaksi etukäteen. Vasta jälkikäteen kuulin, että kyseessä on suhteellisen laaja julkaisu: Moskovassa levikki on noin kolme miljoonaa ja lisäksi maaseudulla 20 miljoonaa. Huh huh, olisikohan vastauksia kannattanut miettiä vielä hiukan tarkemmin...? Jutun pitäisi olla jo ensi viikon lehdessä mutta sen verran olen jo tutustunut paikallisiin tapoihin, että en olisi lainkaan yllättynyt jos se onkin vasta muutaman viikon päästä. Joskus pitää ihan ihmetellä, että lehdet ylipäätään ilmestyvät päivittäin. Toisaalta, hyvähän se on, ettei asioista aina oteta turhaa stressiä :-)   

Junalla takasin Moskovaan

Lomatkin loppuu aina joskus ja sitten olikin edessä paluu Moskovan arkeen. Tällä kertaa päädyin hyppäämään junan kyytiin. Satumaisen onnenkantamoisen johdosta sain ostettua viimeisen paikan junasta. Se kylläkin oli kakkosluokassa tarkoittaen sitä, että seuraksi sain kolme venäläistä naisihmistä. Ihan ok tyyppejä sinänsä: kaksi pohjoismaissa ja Baltiassa matkaillutta teinityttöä ja Suomessa asuva & suomea ymmärtävä keski-ikäinen nainen. Tällä kertaa sain kiivetä koisaamaan yläsängylle. Juna on muuten ihan jees mutta jotenkin saan aina hieman huonosti nukuttua siellä... 

Maisemat näyttivät aamun valjetessa ja Moskovan lähestyessä jotenkin kyllä kotoisasti tutuilta ja sumuisen kauniilta. Ajatus suurkaupungin heräämisestä uuteen vilkkaaseen päivään tuntuu jotenkin romanttiselta vaikka eihän Moskova koskaan varsinaisesti "nukukaan". Hyttikaverini olivat jo hyvää vauhtia kaunistautumassa ja valmistautumassa perille tuloon kun itse vasta availin silmiä. Enää en siis ihmettele sitä miten venäläiset naiset voivat näyttää niin hehkeiltä hiostavan junayönkin jäljiltä... Itse en hirmuisesti ajatellut tässä vaiheessa aamua panostaa, sillä olin menossa kotiin ja suihkun kautta töihin. Toisaalta minua ei myöskään oltu odottamassa Leningradskii-asemalla kukkakimpun kanssa. Täällä ihan yleisesti miehet tulevat vaimoja ja tyttöystäviä vastaan kukkien kanssa vaikka matka ei oliskaan ollut ajallisesti kovin pitkä. Minua vastassa oli ainoastaan asemahallin aina yhtä hilpeä Lenin-patsas. Sitten vaan piti ahtautua metroon matkalaukkujen kanssa... suorastaan juhlallista! Asemalaiturilta löytyy kyllä myös aina innokkaita ylihintaisten taksipalveluiden tarjoajia mutta metro on usein nopeampi, varsinkin aamuruuhkassa. Metron sisäänkäynti löytyy muuten aseman edestä, alikulkutunnelista. Sitä ekalla kertaa sai nimittäin vähän etsiä... 

Mostarin sillalla

Kroatia on pinta-alaltaan melko pieni maa, suurinpiirtein Oulun läänin kokoinen. Se tarkoittaa sitten myös sitä, että naapurimaat sijaitsevat suhteellisen lähellä. Niinpä sitten Splitin kaupungin, lähisaarten ja lähikylien ohella tuli käväistyä myös Bosnia-Hertzegovinan puolella sijaitsevassa Mostarin kaupungissa. Olihan se aika jännä kuvitella, että noin 15 vuotta sitten täällä on räiskitty menemään ihan tosissaan. Mostarissa näkyy vielä paljon sodan jäljiltä kunnostamattomia rakennuksia vaikka kuuluisin nähtävyys Mostarin silta onkin rakennettu uudelleen. Bosnia-Herzegovinassa puhutaan kolmea virallista kieltä: bosniakkia, serbiaa ja kroaattia. Ne ovat sukulaiskieliä keskenään ja vastaavat hieman samaa kuin Suomessa eri alueiden murteet. Kansojen vahvan kansallisen identiteetin vuoksi ne kuitenkin luokitellaan omiksi kielikseen. Eri uskontotaustoista huolimatta täälläkin on nähtävissä monia visuaalisesti samanhenkisiä juttuja kuin "kotona Venäjällä". Aaaa, ihana-kaunis slaavilaisuus. Vitsi, miten mielenkiintoista! Alkaa munkin maailmankuva pikkuhiljaa laajentua enemmän itään päin... Täältä muuten saa myös kylteistä päätellen ostettua miesten hiustenleikkuupalveluiden ja oluen ohella designia.    

Kroatiassa

Suomen kesä kun on mitä on, niin aurinkoa nähdäkseen joutuu joskus turvautumaan "vaihtoehtoisiin järjestelmiin". Sellainen oli tällä kertaa viikon reissu Kroatiaan. Heti alussa hämmästyin siihen miten tutulta Kroatian kieli kuulosti – siis venäläiseltä. Olin ihan fiilareissa kun ymmärsin joitain tuttuja sanoja kuten maito, voi, apteekki, olut, viini, hyvää päivää jne. Slaavilaisen kulttuurin juuret matrjoshka-nukkeineen ulottuvat siis tännekin. Kyrillisiä kirjaimia Kroatiassa kuitenkaan ole käytössä. Venäläisiä matkailijoita olisi ehkä silti voinut luulla löytyväksi täältä enemmänkin, sillä he voivat matkustaa Kroatiaan viisumivapaasti. Makarskan kauniissa rantamaisemissa rannalla loikoillessa yritin toisinaan samalla kunnon koululaisen tapaan saada tarttumaan päähän lisää venäjänkielen sanoja, sillä olin saanut loman ajaksi "kotiläksyjä". Jos alkoi liikaa kuumottaa niin sitten vaan snorkkelin kanssa tutkailemaan rantakivikoiden vedenalaista maailmaa...

Vantaan kautta kesälomille

Tätä onkin jo hieman odotettu, nimittäin kesälomaa. Jee!!! Se alkoikin mukavasti suoraan Vantaan Ankkarockista. Jotta elämä ei olisi aivan täydellistä, sää oli koko viikonlopun tyypilliseen suomalaiseen tapaan sateinen. Eipä silti anna sen masentaa! Asianmukaista varustautumista vaan kehiin, oluttelttaan jonottamaan sidukkaa ja bileet pystyyn... Hyvää rokkimeininkiä oli tarjolla runsaasti. Erityisesti sykähdyttivät Hanoi Rocksin, Kentin, Tiger Armyn, Sonata Arctican, Apulannan ja Disco Ensemblen keikat. Tanskalainen Volbeat oli myös aivan mainio! Näihin verrattuna legendaarinen W.A.S.P kuulostikin kovin kevyeltä. PMMP oli myös hyvä mutta ehkä jotain aikaisempien keikkojen spontaania iloisuutta jäin hiukan kaipaamaan. Sitä olikin kyllä tarjolla roppakaupalla HIM:n keikalla. Iiiiiik, ihanaaa!

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen ;-) olikin sitten hyvä jatkaa lomailua road show hengessä ympäri Suomen. Oli varsin mukava nähdä monia tuttuja, sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa! 

Savoton tupakka

Hyvin tuttu näky pitkin Moskovaa ovat savuavat roskikset. Savu onkin ehkä ärsyttävin asia röökissä. Tämä on huomattu myös tupakkateollisuudessa ja markkinoilta löytyy nyt myös savoton tupakka. Olin ihan innoissani, kun eräs työkaverini kertoi tästä uutuudesta. Se näyttää ulkoisesti melko samalta kuin muutkin röökit mutta paperi tupakan ympärillä on erikoisvalmisteista. Se tuntuu käteen hieman paksummalta ja huokoisemmalta. Paperi ylipäätään on se osa tupakka, josta suurin osa epämiellyttävää savua syntyy. Jos siis kaikki polttaisivat tätä tupakkaa, hajuongelmia ei juurikaan olisi. Mahtavaa, mitä tieteellä vielä onkaan tarjota ihmiskunnalle? 

Tupakkakiskalla

Eipä kannata huolestua, otsikosta huolimatta en ole innostunut aloittamaan röökin polttoa mutta mm. perehodeissa eli alikulkutunneleissa sijaitsevia sympaattisia tupakkakioskeja käyn silti välillä aina innolla tiirailemassa. Monet tupakkapakkaukset täällä ovat aikas hienoja. Mitä tupakka-kategoriaan yleensäkin tulee niin siinä aiheessa täällä uskoakseni ollaan "Eupoopan edellekävijöitä". Täällä esim. on hyvin suosittua polttaa ohuita röökejä, se näyttää jotenkin stailimmalta. Se ei kylläkään ole juuri sen terveellisempää. Vertailemalla nikotiini- yms arvoja pakkausten kyljestä selviää nopeasti, että ohuet röökit ovat suhteessa vähintään yhtä vahvoja.